Liikunta on paras lääke
Tutkimusten mukaan liikunta vähenee siirryttäessä kouluiästä aikuisikään. Aikuiset harrastavat vähemmän erityisesti raskasta liikuntaa kuin nuoret. Liikuntamuotojen kirjo on kapeampi kuin lapsilla ja nuorilla. Ne aikuiset, jotka ovat kouluiässä harrastaneet säännöllisesti useiden vuosien ajan tehokasta liikuntaa, ovat eniten liikkuvien aikuisten joukossa. Esimerkiksi tutkimuksen perusteella viidesosa (20 %) vantaalaisista 20-64
vuotiaista ei harrastanut liikuntaa vapaa-ajallaan, joten liikkumattomuuden riskit koskevat kaikkia.
Liikkumattomuus voi altistaa erilaisille sydäntaudeille tai ylipainolle, mutta se voi aiheuttaa myös paljon muuta, kuten lihasvoiman heikkenemistä ja veren rasva-arvojen huononemista. Varhain alkava väestön kunnon heikkeneminen johtaa suurempaan avun tarpeeseen myöhemmin elämässä ja lisää siten alueen sosiaali- ja terveyskustannuksia.
UKK-instituutin selvityksen mukaan liikkumattomuus maksaa Suomelle noin 3 miljardia euroa vuodessa.
Liikuntalakien mukaan kunnan tulee luoda edellytykset asukkaiden liikunnalle järjestämällä liikuntapalveluja ja terveyttä edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioiden. Tukemalla kansalaistoimintaa sekä rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja.
Kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on yksi kuntien tärkeimmistä tehtävistä. Terveyden edistämisen näkökulmasta onkin erittäin tärkeää, että päätöksiä tehdessä pohditaan myös niiden vaikutuksia hyvinvointiin. Liikunnalla on merkittävä rooli paitsi fyysisen kunnon ja painonhallinnan kannalta, mutta myös psyykkisen ja sosiaalisen terveyden kannalta.
Liikunta voi toimia myös mallina siitä, miten ehkäistään toisen yksilön torjuntaa ottamalla kaikki mukaan toimintaan kaikki pelaa -periaatteella.
Liikunnan harrastamisen esteitä ovat harrastusten kalleus, vapaaehtoisten väheneminen seuratyössä, huono saavutettavuus liikuntapaikkoihin ja tiedottamisen puute jo olemassa olevista liikuntamahdollisuuksista. Esimerkkinä tyhjät koulutilat, jotka soveltuvat sisäliikuntaan.
Olen sitä mieltä, että kuntien on panostettava tulevaisuudessakin liian vähän tai ei lainkaan liikkuvien kuntalaisten aktivointiin sekä eriarvoisuuden ehkäisemiseen. Pelkän kuntarahan varaan ei voi heittäytyä, joten valtion pitää olla mukana ja hoitaa omaa vastuutaan yhtä lailla liikuntapalvelujen rahoittamisessa.
Uudenmaan kaupunkien on tehtävä tiivistä yhteistyötä liikuntayhdistysten kanssa ja pyrittävä tarjoamaan tulevaisuudessa entistä enemmän monimuotoisia ja matalan kynnyksen ja liikuntapalveluja.
Osa palveluverkostosta tulee kehittää yli kuntarajojen ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Kuntalaisten siirtymistä palvelun piiristä toiseen tulee sujuvoittaa.
Painopistealueita pitää olla jatkossakin lapsi- ja nuorisoliikunta, eläkeläiset ja terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien aikuisten liikunta. Jatkossa on myös mahdollistettava harrastusmahdollisuuksia työssä käyville kuntalaisille.
Viestintää on tehostettava ja kuntalaisilla on oltava riittävästi tietoa harrastamisesta, liikuntapaikoista ja harrastusmahdollisuuksista.
Hyvinvoinnin edistäminen on kaikkien yhteinen tehtävä, joten valtion ja kuntien tulee varata riittävät resurssit liikuntapalvelujen järjestämiseen.
|